A) Tie terrorismiin

Vuonna 1993 julkaistu muistelmateos Sieluni Kyyneleet on Kim Hyun Heen tarina terroristiksi tulemisesta. Kirja kertoo Kim Hyun Heen nuoruudesta, agentiksi kouluttamisesta, salaisista työtehtävistä sekä elämästä terroristi-iskun jälkeen. Korean Air lennon 858 uhrien omaisille omistettu kirja on Kim Hyun Heen tapa kertoa omin sanoin siitä, mikä oli hänen motivaationsa lentokoneen räjäyttämiseen. Myös kirjan tekijänpalkkiot lahjoitetaan omaisille.

Sieluni Kyyneleet kertoo pohjoiskorealaisen vakoojan Kim Hyun Heen elämästä. Hän oli vanhin neljästä perheensä lapsesta, ja eli Pohjois-Korean elintasoon nähden keskivertoa paremmin. Kim Hyun Hee eli nuoruudessaan normaalia elämää, jonka oleellinen osa oli kansaan kohdistuva hallituksen valta. Pohjois-Korean ideologisella koulutuksella oli suuri vaikutus maan kansalaisten käyttäytymiseen ja ajattelutapaan. Jotta pohjoiskorealaiset pystyttäisiin pitämään isänmaallisina ja myötämielisinä hallitusta kohtaan, aloitettiin heidän "aivopesunsa" jo nuoresta iästä alkaen. Suurin osa koulupäivästä vietettiin opiskellen Rakkaan johtajan Kim Il Sungin oppeja sekä elämänvaiheita. Koulunkäyntiä tärkeämpiä olivat kuitenkin yleisriennot ja erilaisten tehtävien suorittaminen. Kim Il Sungin toimesta lapset tarkkailivat muun muassa kansalaisten käytöstä sekä naisten pukeutumista. Epäsuosioon julistaminen tai pakkotyöleirit uhkasivat kaikkia, jotka jäivät kiinni epäkorrektisti käyttäytymisestä, puhumisesta tai pukeutumisesta. Kaikkien lasten tuli myös täyttää kiintiö kerätyistä rautaromuista, toukista, kukista sekä kanien ja koirien nahoista, jos he halusivat välttää julkisen nuhtelun.

Opiskeltuaan Japania korkeakoulussa, Kim Hyun Hee rekrytoitiin Puolueen tehtäviin 18-vuotiaana. Vaikka hänen pääsemisensä Puolueen tehtäviin oli ylpeyden aihe Kim Hyun Heen perheelle, olivat he silti surullisia joutuessaan eroon tyttärestään ja siskostaan. Kim Hyun Hee vietti kolme vuotta sotilasakatemiassa, jossa Kim Il Sungin oppien ja elämänvaiheiden ulkoaopettelu oli edelleen keskeisessä roolissa. Siellä hän oppi sekä korealaisia taistelulajeja ja veitsien käyttöä, että erilaisten aseiden kokoamista ja ampumista. Myös Pohjois-Koreassa harvinaisten autojen ajaminen tuli hallita. Useiden muiden aseiden, kuten käsikranaattien, ilmatorjunta-aseiden ja panssarintorjuntaohjusten käytön Kim Hyun Hee oli jo oppinut kaikille pakollisen puolivuotisen asepalveluksensa aikana ennen Puolueeseen liittymistä.

Kim Hyun Heen ensimmäinen tehtävä sotilasakatemiasta valmistuttuaan oli matka Eurooppaan keräämän tietoa länsimaisesta elämäntavasta. Kuten valtaosa pohjoiskorealaisista - joiden päihin valtion propaganda oli syvästi juurtunut - hän piti länsimaista kulttuuria halveksittavana ja korruptoituneena.


Valtion sekä Puolueen propaganda, ja toivo Koreoiden yhdistymisestä ajoi Kim Hyun Heen sekä hänen agenttiparinsa räjäyttämään Etelä-Korean matkustajakoneen vuonna 1987, vaatien 115 ihmisen hengen. He uskoivat koneen räjäyttämisen johtavan turvallisuusriskiin, jonka vuoksi Etelä-Korean olympialaiset peruttaisiin. Tämän johdosta Etelä-Korea joutuisi sellaiseen taloudelliseen ahdinkoon, että Koreoiden yhdistyminen olisi välttämätöntä. Tämä ei kuitenkaan ollut totuus, vaan Pohjois-Korean hallituksen kertoma valhe.

Kun Kim Hyun Hee ja hänen parinsa Kim Seung Il vangittiin terrori-iskuun epäiltyinä Bahrainissa, molemmat yrittivät estää kuulusteluun joutumisen tappamalla itsensä puraisemalla savukkeiden filttereihin piilotettuja syanidikapseleita. Kim Seung Il onnistui, Kim Hyun Hee ei. Sairaalasta päästyään häntä haastateltiin useita päiviä. Vaikka Kim Hyun Hee ei sitä myöntänytkään, hänet todettiin pohjoiskorealaiseksi vakoojaksi. Hänet siirrettiin Bahrainista Etelä-Korean Söuliin, missä hänelle näytettiin elämää Etelä-Koreassa, mikä todisti kaiken kuulemansa propagandan vääräksi. Vietettyään kahdeksan päivää Söulissa, Kim Hyun Hee alkoi vihata kotimaataan, jonka valheellinen propaganda oli muokannut hänestä murhaajan. Ymmärrettyään, että hänen tekonsa ei vaikuttanut Koreoiden yhdistymiseen niin kuin hänelle oli kerrottu, Kim Hyun Hee tunnusti tekonsa Etelä-Korean viranomaisille ja alkoi odottaa kuolemantuomiota.

Oikeudenkäynnissä uhrien omaisten osoittama viha Kim Hyun Heeta kohtaan oli hänen mielestään täysin oikeutettua, mutta hän vajosi silti syvään masennukseen ymmärrettyään täysin mitä lentokoneen räjäyttäminen oli saanut aikaan. Kim Hyun Heelle langetettiin kuolemantuomio, mutta hänet armahdettiin ja hänelle annettiin Etelä-Korean kansalaisuus presidentin toimesta, sillä nähtiin, että Kim Hyun Hee ei suinkaan ollut itse vastuussa teostaan, toisin kuin Pohjois-Korean hallitus sekä Kim Il Sung.

Pohjois-Korean kansaan kohdistunut vallankäyttö ilmeni etenkin propagandana muiden maiden pahuudesta sekä Rakkaan johtajan hyvyydestä. Hallituksen idealismin ohjelmoiminen koko kansaan johti Pohjois-Korean irtautumiseen muusta maailmasta. Propagandalle altistuneet yksilöt saattoivat myös menettää kykynsä ajatella kriittisesti, mikä taas saattoi johtaa useisiin yhtä traagisiin tapahtumiin kuin Sieluni Kyyneleet -teoksen kuvaamaan terrori-iskuun.
 

Neekerisaaren salaperäiset murhat

     1890-vuonna syntynyt "murhamammana" tunnettu Agatha Christie tunnetaan parhaiten salapoliisikirjallisuuden klassikoista. Hän on kaikkien aikojen myydyin kirjailija Shakespearen jälkeen, ja hänen kirjojaan on käännetty yli 44 kielelle. Christien tunnetuimpiin dekkareihin kuuluvat muun muassa Idän pikajunan arvoitus, Kuolema Niilillä sekä Kymmenen pientä neekeripoikaa.

     Eikä yksikään pelastunut on kirjoitettu kaikkitietävän kertojan näkökulmasta. Romaanin päähenkilöt ovat kymmenen erilaista ihmistä, joita kuitenkin yhdistää syyllisyys "murhiin, joihin laki ei voi puuttua." Teoksen kaikki tapahtumat sijoittuvat salaperäiselle Neekerisaarelle, jonka kuvataan ylhäältäpäin näyttävän suurihuulisen miehen kasvoilta. Romaanin alussa henkilöiden esittely on hieman pitkästyttävää. Kirja kuitenkin tempaisee lukijan mukaansa viimeistään silloin, kun elossa olevien määrä pienenee, ja aletaan miettiä, kuka on murhaaja.     

Kymmenen pientä neekeripoikaa nimellä tunnetun, vuonna 1939 julkaistun Christien klassikkoteoksen nimi oli liikaa amerikkalaiselle kustantajalle. Romaanin amerikkalainen ensipainos sai nimekseen And then there were none, suomeksi Eikä yksikään pelastunut. Nyt, kun amerikkalainen ajattelu yksittäisten sanojen vaarallisuudesta leviää, kirjan oikeudenomistajat ovat kieltäneen kaikkien maiden kustantajia käyttämästä Neekeripoika nimeä. Eikä yksikään pelastunut on rakentunut Kymmenen pientä neekeripoikaa lastenlorun ympärille.

     Romaanin alussa kahdeksan henkilöä saapuu salaperäiselle Neekerisaarelle, jossa heitä odottaa kaksi palvelijaa. Kaikki kymmenen ovat tulleet saarelle eri syistä Herra ja Rouva Owenin kutsumina. Kun kaksi heistä on kuollut, aletaan saarella epäillä, että jotakin on vialla. Jännitys tihenee kun seurueen jäsenet kuolevat yksi toisensa jälkeen ja pienenevä henkiin jääneiden piiri epäilee toisiaan murhista.

     Eikä yksikään pelastunut on taitava muunnelma tavallisen rikosromaanin peruskaavasta, jossa rikosta seuraa tutkinta, paljastus ja tuomio. Tässä teoksessa ei nimittäin ole tutkivaa salapoliisia, vaan eristetylle saarelle kerätyt ihmiset ovat itse sekä uhreja, epäiltyjä että tutkijoita. 

     

     

Ruokakaupassa käynti

Ruokakaupassa käyminen on melko yksinkertaista. Sisään tullessa napataan matkaan ostoskori tai -kärry, joka kauppaa kierrellessä täytetään halutuilla tuotteilla. Tuotteiden löytämisen jälkeen siirrytään kassalle, jossa maksetaan ostokset. Lopuksi ne pakataan muovipussiin, ja sitten poistutaan kaupasta.

Tietoisku dekkarista

Agatha Christien teos Eikä yksikään pelastunut on salapoliisikirjallisuuden klassikkoteos, joka tunnetaan myös nimellä Kymmenen pientä neekeripoikaa.

Teoksessa kymmenen ihmistä, jotka kaikki haluavat unohtaa jotain menneisyydestään, houkutellaan salaperäiselle Neekerisaarelle. Pian he huomaavat jonkin olevan vialla, kun ihmisiä alkaa yksitellen löytyä kuolleina. Ovatko kuolemat itseaiheutettuja vai murhia?

Christien teosta ylistetään useassa arvostelussa hänen yhdeksi parhaimmista, ellei parhaaksi romaaniksi.

Arvosteluja:
Yleinen vastaanotto
Arvostelu 1

Lauritsalan huonot linja-autoyhteydet

     Pahin asia julkista liikennettä käyttävälle henkilölle on liian harvoin kulkevat linja-autot. Jos olet juuri kävellyt kotoasi kilometrin päästäksesi linja-autopysäkille, ei ole mieluisaa huomata myöhästyneensä autosta. Seuraava linja-auto kulkee 45 minuutin kuluttua, joten sinulla olisi aikaa kävellä takaisin kotiin, mutta onko se sen arvoista, kun joutuisit kymmenen minuutin kuluttua lähtemään takaisin pysäkille. Usein tyydytään odottamaan seuraavaa ajovuoroa linja-autopysäkin penkillä.
     Liian harvat linja-autojen ajovuorot selittyvät luultavammin liian korkeista käyttömaksuista, jotka johtavat ihmisten yksityisautoiluun. Kun linja-auto täyttyy alle puolilleen, voidaan päättä, että niin useat vuorot eivät ole tarpeellisia. Hinnasta huolimatta, jos vuoroja kulkee liian vähän, ihminen voi ajatella linja-autolla kulkemisen olevan huomattavasti haastavampaa kuin yksityisautoilu.
     Kun julkisen liikenteen ajovuorot eivät sovi omaan aikatauluun, turvaudutaan ympäristölle haitalliseen yksityisautoiluun. Ihmisille, joilla ei ole muuta ajoneuvoa, julkisen liikenteen säännöllisyys on iso asia. Keskustan ulkopuolella, vähäasutuilla alueilla huonot liikenneyhteydet kukoistavat. Tämä saattaa johtaa jopa keskusta-alueella muuttamiseen.
     Ihanteellinen tilanne olisi se, että jokaisen asutusalueen läpi kulkisi vähintään yksi, mutta mieluiten kaksi linja-autovuoroa tunnissa. Linja-autojen käyttömaksuja sopisi myös pienentää.
     Linja-autoliikenteen yleistämisestä olisi hyötyä sekä ympäristölle, sekä ihmisille joilla ei ole muuta kulkuneuvoa. Hintojen alentaminen toisi lisää julkisen liikenteen käyttäjiä.

Jouluruno

joulu

iloista, suklaista

antaa lomaa koulusta

haluan saada paljon lahjoja

puuropäivä